Arviointi, tuo byrokratian manttelinperijä

Kuten ainakin yliopistolaiset hyvin tietävät, erilaisilla perusteilla ja erilaisiin tarkoituksiin tehdyt arvioinnit ovat viime vuosina yleistyneet kovaa vauhtia, ja ne ovat saaneet yliopistojen virallisessa viestinnässä suurta huomiota. Esim. Helsingin yliopistossa laatujärjestelmän auditointia mainostettiin viime syksynä päärakennuksen aulassa värikkäillä julisteilla, ikään kuin kyse olisi ollut kaikkien yliopistolaisten yhteisestä asiasta ja yliopiston toiminnan keskeisestä sisällöstä. Laatujärjestelmän päämääristä kerrotaan myös yliopiston Laatu ja arviointi -sivustolla.

Niinpä onkin osuvaa, että Hallinnon tutkimus -lehti käsittelee arviointeihin liittyviä kysymyksiä vuosittaisissa teemanumeroissa. Artikkelit eivät suinkaan ole pelkkää arviointiliturgian kierrätystä, vaan aihepiiriä käsitellään usein kriittisesti ja arviointien perustelemiseen käytettyjä argumentteja kyseenalaistaen.

Suomalainen johtaminen ja sotilasdiskurssi

Janne Tienari, Aki-Mauri Huhtinen, Minna Syrjänen ja Eero Vaara analysoivat artikkelissaan “Björn Wahlroos, suomalainen johtaminen ja sotilasdiskurssi” (Hallinnon tutkimus 2/2004) suomalaisten johtamisihanteiden erityispiirteitä.

Lähtökohtanaan heillä on Björn Wahlroosin vuonna 2003 pitämä puhe, jossa tämä vertaili suomalaista ja ruotsalaista johtamiskulttuuria. Hänen mukaansa ruotsalainen konsensusta korostava johtamiskulttuuri johtaa katastrofiin, kun taas suomalaisilla on etuna se, että suurin osa johtajista on reservin upseereita, jotka ovat tottuneet erottamaan linjajohtamisen ja kollegiaalisen päätöksenteon toisistaan.