Kuten ainakin yliopistolaiset hyvin tietävät, erilaisilla perusteilla ja erilaisiin tarkoituksiin tehdyt arvioinnit ovat viime vuosina yleistyneet kovaa vauhtia, ja ne ovat saaneet yliopistojen virallisessa viestinnässä suurta huomiota. Esim. Helsingin yliopistossa laatujärjestelmän auditointia mainostettiin viime syksynä päärakennuksen aulassa värikkäillä julisteilla, ikään kuin kyse olisi ollut kaikkien yliopistolaisten yhteisestä asiasta ja yliopiston toiminnan keskeisestä sisällöstä. Laatujärjestelmän päämääristä kerrotaan myös yliopiston Laatu ja arviointi -sivustolla.
Niinpä onkin osuvaa, että Hallinnon tutkimus -lehti käsittelee arviointeihin liittyviä kysymyksiä vuosittaisissa teemanumeroissa. Artikkelit eivät suinkaan ole pelkkää arviointiliturgian kierrätystä, vaan aihepiiriä käsitellään usein kriittisesti ja arviointien perustelemiseen käytettyjä argumentteja kyseenalaistaen.
Hannu Kauppi valaisee artikkelissaan “Kuka tarvitsee arviointia, mihin? : arvioinnin ristiriitaiset pyrkimykset” (2/2004) julkishallinnon arviointi-innostuksen taustoja. Hänen mukaansa kysyntä ei julkisella sektorilla ohjaa tuotantoa ja kulutusta, eikä julkishyödykkeillä siten ole selkeää markkinahintaa. Arvioinnilla pyritään siten korvaamaan sitä palautetta, jonka yritykset saavat markkinoilta. Lisäksi arviointien yleistymisen taustalla on julkisen hallinnon ohjaus- ja johtamisjärjestelmien muutos, siirtyminen tulosohjaukseen ja yhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteiden korostuminen pelkän määrärahojen jaon tai suoritetavoitteiden asettamisen sijasta.
Toisaalta Jari Vuori pohdiskelee numeron 3/2006 pääkirjoituksessa sitä, merkitseekö arviointi itse asiassa byrokratian uudelleensyntymistä. Vaikka byrokratialla on negatiivinen maine, ja sen kuolemaa on ennustettu pitkään, sille voi kuitenkin edelleen olla tarvetta julkisen toiminnan moninaisuuden koordinoijana. Tässä on toki myös vaaransa: Vuori epäilee kuitenkin numeron 1/2005 pääkirjoituksessa, että arvioinnista voi tulla yliopistoissa itsetarkoitus ja innovatiivisen toiminnan este: menestyminen saattaa pikemminkin vaatia arviointikriteerien edellyttämien suoritteiden tuottamista kuin todellisten uusien ajatusten tai innovaatioiden kehttelyä.
Marketta Rajavaara toteaa omassa artikkelissaan “Vaikuttavuuden tietokulttuurit” (3/2006), että julkisella sektorilla tehtävissä arvioinneissa hyödynnetään tyypillisesti “laadun” tai “vaikuttavuuden” kaltaisia epämääräisiä käsitteitä. joilla ei ole mitään yksiselitteistä tai yleisesti hyväksyttyä merkitystä. Toisaalta esim. vaikuttavuus-käsitteen moniselitteisyys mahdollistaa sen, että sitä voidaan käyttää hyvin monenlaisissa konteksteissa ja erilaisten järkeilytyylien puitteissa.
Kaikkiaan Hallinnon tutkimus -lehden vuosikerroista 2004-2006 löytyy yhteensä 31 arviointi-teemaan liittyvää artikkelia, eli mielenkiintoista luettavaa riittää yllin kyllin!
Tags: arviointi, byrokratia, johtaminen, julkishallinto, laatu, vaikuttavuus, yliopistot
