Salla Kurhila ja Tiina Onikki-Rantajääskö kiinnittävät Virittäjä-lehden 3/2007 pääkirjoituksessa huomiota kotimaisten tiedelehtien vähäiseen arvostukseen tiedehallinnon käyttämissä julkaisuluokituksissa. Julkaiseminen kansainvälisissä huippulehdissä on asetettu yleispäteväksi ideaaliksi kaikelle tieteelliselle toiminnalle, ja kotimaiseen julkaisemiseen suhtaudutaan usein lähinnä alentuvasti.
Kirjoittajat viittaavat Euroopan tiedesäätiön ylläpitämään referenssilistaan, jonka tarkoituksena on “auttaa tunnistamaan huippututkimusta sekä olla hyödyksi määritettäessä kyseessä olevan maan tietyn alan tutkimuksen kansainvälistä tasoa”. Kansallisen tason lehdeksi leimattuna Virittäjä on itsekin päätynyt ko. listan kolmiportaisessa asteikossa alimmalle tasolle. Tällaisia usein varsin mekaanisia ja ylimalkaisen analyysin pohjalta tuotettuja luokituksia käytetään nykyään yhä yleisemmin osana tieteellisen tutkimuksen laadunarviointia, eli niillä voi olla suurikin vaikutus siihen millaista tiedettä ja millaisia tieteentekijöitä myös kotimaisessa rahanjaossa suositaan.
Vaaditaanko kielitieteessä ja muissakin humanistisissa tieteissä siis nykyään laadun takeeksi englannin kieltä? Onko pienen kielialueen kansalliselle yleisölle tuotettu huippututkimus jo käsitteellinen mahdottomuus? Kirjoittajien mukaan kansainvälisten lehtien julkaisijat saattavat suhtautua nihkeästi esim. suomenkielisten esimerkkien käyttöön, jolloin analyysi täytyy tehdä englanninkielisen käännöksen pohjalta. He korostavat sitä, että omalla äidinkielellä saman kieliyhteisön jäsenille kirjoitettaessa avautuu usein paljon syvällisempiä ja laaja-alaisempia mahdollisuuksia pohtia kielen merkityksiä ja rakenteita.
Alkuperäinen artikkeli:
Salla Kurhila & Tiina Onikki-Rantajääskö: Suunvuoro. Virittäjä 3/2007. http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/suunvuoro3_2007.html
Tags: kansainvälisyys, kansalliset tieteet, laadunarviointi, tieteellinen julkaiseminen
