Uusi tiedepolitiikka uhkaa yleissivistystä?

Vauhtia ei parin viime vuoden yliopisto- ja tiedepolitiikasta ole ainakaan puuttunut, mutta siitä minne oikein ollaan menossa ja mitkä oikeastaan ovat politiikan päämäärät on vaikeampi löytää yhteisymmärrystä. Oppositio on juuri puuhaamassa eduskunnassa välikysymystä hallituksen yliopistolinjauksista, mukaanluettuna paljon porua aiheuttanut huippu/innovaatioyliopisto ja uusi yliopistolaki, joka muuttaa ratkaisevasti muidenkin yliopistojen toimintaedellytyksiä.

Hieman vähemmän julkisuutta on saanut valtioneuvoston joulukuussa hyväksymä kehittämissuunnitelma Koulutus ja tutkimus vuosina 2007-2012 (OPM 5.12.2007), joka linjaa radikaalisti uudestaan monien koulutusalojen opiskelijamääriä. Linjaus perustuu aiempaan, lähes samannimiseen selvitykseen (OPM 23.4.2007), joka luokittelee opintoaloja kasvaviksi ja taantuviksi sen mukaan, millaisia työvoimatarpeita niillä oletetaan olevan tulevina vuosikymmeninä.

Toistaiseksi paras analyysi kehittämissuunnitelman vaikutuksista ja sen takana olevista vaikuttimista löytyy tuoreesta Politiikka -lehden numerosta 1/2008. Petri Koikkalaisen kirjoittamassa ylimääräisessä pääkirjoituksessa selvitetään suunnitelmien merkitystä sekä politiikkatieteiden (valtio-oppi, kansainväliset suhteet ja poliittinen historia) kannalta että yleisemmällä tasolla. Politiikkatieteet on määritelty suunnitelmassa supistuvaksi alaksi, jonka aloituspaikkojen määrä suunnitellaan vähennettäväksi puoleen nykyisestä. Kovemmalla kädellä kohdellaan vain kulttuurin- ja taiteentutkimusta, jolla aloituspaikkojen määrä vähenee kolmasosaan.

Ennen ja nyt uusissa vaatteissa

Historioitsijoiden Ennen ja nyt -verkkolehti on uusinut käyttöliittymänsä. Lehti on siirretty WordPress-alustalle, ja samalla se on saanut uuden raikkaan ulkoasun.

Tällä viikolla ilmestynyt vuoden ensimmäinen numero sisältää kaksi elokuvahistoriallista artikkelia, joista toinen käsittelee traagisesti menehtynyttä Suomi-filmin tähtöstä Sirkkaa Saria ja toinen Kalle Kaarnan Isoviha-elokuvaa. Lisäksi lehti sisältää väitöshaastatteluja ja kirja-arvioita. Lehden etusivulla on myös linkkejä Agricolan keskustelupalstan tuoreisiin otsikoihin ja Agricolan historiablogien seurannasta poimittuihin blogihelmiin.

Arviointi, tuo byrokratian manttelinperijä

Kuten ainakin yliopistolaiset hyvin tietävät, erilaisilla perusteilla ja erilaisiin tarkoituksiin tehdyt arvioinnit ovat viime vuosina yleistyneet kovaa vauhtia, ja ne ovat saaneet yliopistojen virallisessa viestinnässä suurta huomiota. Esim. Helsingin yliopistossa laatujärjestelmän auditointia mainostettiin viime syksynä päärakennuksen aulassa värikkäillä julisteilla, ikään kuin kyse olisi ollut kaikkien yliopistolaisten yhteisestä asiasta ja yliopiston toiminnan keskeisestä sisällöstä. Laatujärjestelmän päämääristä kerrotaan myös yliopiston Laatu ja arviointi -sivustolla.

Niinpä onkin osuvaa, että Hallinnon tutkimus -lehti käsittelee arviointeihin liittyviä kysymyksiä vuosittaisissa teemanumeroissa. Artikkelit eivät suinkaan ole pelkkää arviointiliturgian kierrätystä, vaan aihepiiriä käsitellään usein kriittisesti ja arviointien perustelemiseen käytettyjä argumentteja kyseenalaistaen.

Suomalainen johtaminen ja sotilasdiskurssi

Janne Tienari, Aki-Mauri Huhtinen, Minna Syrjänen ja Eero Vaara analysoivat artikkelissaan “Björn Wahlroos, suomalainen johtaminen ja sotilasdiskurssi” (Hallinnon tutkimus 2/2004) suomalaisten johtamisihanteiden erityispiirteitä.

Lähtökohtanaan heillä on Björn Wahlroosin vuonna 2003 pitämä puhe, jossa tämä vertaili suomalaista ja ruotsalaista johtamiskulttuuria. Hänen mukaansa ruotsalainen konsensusta korostava johtamiskulttuuri johtaa katastrofiin, kun taas suomalaisilla on etuna se, että suurin osa johtajista on reservin upseereita, jotka ovat tottuneet erottamaan linjajohtamisen ja kollegiaalisen päätöksenteon toisistaan.

Eläinlääkärilehteä selailemassa

Suomen eläinlääkäriliiton julkaisema Suomen eläinlääkärilehti, tuttavallisemmin vain Eläinlääkäri, sisältää aika monipuolista aineistoa. Vaikka joka numerossa on 1-2 vertaisarvioinnin läpikäynyttä tieteellistä artikkelia, kyseessä ei kuitenkaan ole mikään tyylipuhdas tieteellinen lehti. Mukana on myös runsaasti populaarimpia juttuja, ajankohtaisia uutisia, eläinlääkäreille suunnattua ay-asiaa sekä mm. pakinoita. Se mikä tiukassa tieteellisyydessä ehkä hävitään tulee usein luettavuudessa ja kiinnostavuudessa tuplasti takaisin.

Mursujen ja norsujen kielihistoriaa

Mikael Agricolan juhlavuoden kunniaksi Virittäjä-lehden numero 4/2007 on Agricola-teemanumero. Numeron helmi on Kaisa Häkkisen laaja ja tavattoman mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten mursu ja norsu ovat tulleet suomen kieleen ja millaisia merkityksiä termeille on annettu. Sanojen etymologian selvittelyn lisäksi Häkkinen käy myös perusteellisesti läpi niihin liittyvää kulttuurihistoriaa ja eläinten ympärille kehkeytynyttä monilta osin kiehtovaa kansanperinnettä.

Kotimaiset lehdet ja huippututkimus

Salla Kurhila ja Tiina Onikki-Rantajääskö kiinnittävät Virittäjä-lehden 3/2007 pääkirjoituksessa huomiota kotimaisten tiedelehtien vähäiseen arvostukseen tiedehallinnon käyttämissä julkaisuluokituksissa. Julkaiseminen kansainvälisissä huippulehdissä on asetettu yleispäteväksi ideaaliksi kaikelle tieteelliselle toiminnalle, ja kotimaiseen julkaisemiseen suhtaudutaan usein lähinnä alentuvasti.

Kotimaiset lehdet -blogin avausviesti

Joudun työni yhteydessä seuraamaan varsin laajasti etenkin kotimaisia tiedelehtiä. Lehdissä tulee varsin usein vastaan sellaisia mielenkiintoisia artikkeleita, jotka mielestäni ansaitsisivat laajempaakin huomiota kuin mitä ne todennäköisesti saavat. Joitakin vuosia asiaa harmiteltuani päädyin siihen, että näitä artikkeleita ja lehtiä voisi olla mielekästä tarjota linkkivinkkeinä blogin muodossa kaikille kiinnostuneille.